TURUN TUOMIOPÄIVÄ 29.-31.08.2024
MITEN MEISTÄ TULI
URHEILUFESTARI
Tapahtuman perustajat Meri Kylänpää ja Aino Lepistö ovat aina pitäneet tärkeänä laadukkaan kisakokemuksen tarjoamista urheilijalle ja sittemmin panostaneet enemmän myös katsojakokemukseen. Merin ja Ainon tavoitteena on tehdä Turun Tuomiopäivästä
urheilun Ruisrock.
Tässä haastattelussa Meri ja Aino kertovat, mikä on tuonut Turun Tuomiopäivän nykyiseen asemaansa Suomen ensimmäisenä lisensoituna CrossFit -kilpailuna ja miltä tulevaisuuden näkymä näyttää.
MITEN SYNTYI IDEA TURUN TUOMIOPÄIVÄSTÄ?
Meri muistaa ensimmäisen kerran ajatelleensa oman kisan järjestämistä joskus Winter Warin katsomossa, mutta idea Turun Tuomiopäivästä syntyi kesällä 2018.
“Oltiin Ainon kanssa Paavo Nurmi stadionilla pitämässä Huntin pistettä Paavon Sporttipäivillä. Istuttiin siellä katsomossa ja samalta istumalta vaan päätettiin, että tää järjestetään. Ja 2019 alkuvuodesta julkistettiinkin jo koko homma!”, Meri kertoo.
“Ei sitä hirveesti mietitty kaikkia realiteetteja siinä kohtaa, kun se vaan päätettiin”, Aino jatkaa.
MISTÄ TAPAHTUMAN NIMI ON PERÄISIN?
“Se on Joni Saaren keksimä nimi. Tehtiin sellainen kilpailu Hunttilaisten kesken, koska ei keksitty ite mitään hyvää nimeä, haha!”, Aino naurahtaa.
Kilpailussa piti keksiä tapahtumalle nimi ja slogan. Lopulta vaihtoehtoja oli jäljellä kolme, joista äänestettiin paras. Tässä vaiheessa Meri rupeaa kuumeisesti etsimään vanhoja nimiehdotuksia Whatsapp-keskustelujen syövereistä, mutta tuloksetta. Aino muisteli, että Turun Palo oli ainakin yksi nimiehdotus. Yhdessä Meri ja Aino muistivat myös, että slogan oli “Tois pual Suamee, täl pual jokke”, mutta se on sittemmin jäänyt käyttämättä.
MIKSI HALUSITTE TURUN TUOMIOPÄIVÄSTÄ NIMENOMAAN URHEILUFESTARIN? ONKO TÄMÄ YLEINEN KONSEPTI?
Meri tietää ainakin Paavo Nurmi gameseista puhuttavan urheilufestareina. Muita urheilufestarin nimellä kulkevia tapahtumia ei kummallakaan tule Suomesta mieleen, mutta ulkomailta niitä kyllä löytyy, kuten Wodapalooza Miamissa. Meri muistaakin alkuvuodesta 2019 Wodapaloozan katsomossa ollessaan ja festarimeininkiä katsellessaan miettineensä, että tällainen tapahtuma tarvitaan myös Suomeen.
“Pohjimmainen ajatus meillä on koko ajan ollut se, että CrossFit-kisa siinä muodossaan, kun se normaalisti on, on katsojalle (tai siis toki urheilijallekin), raskas päivä, kun istut vaan koko päivän katsomossa, jos tapahtuma-alueella ei ole mitään muuta tekemistä”, Meri avaa.
Meri ja Aino haluavat tapahtuman olevan elämys myös katsojalle. Jatkossa he toivovat paikalle löytävän enemmän ihmisiä myös lajin ulkopuolelta ja pyrkivät siihen, että tapahtuma olisi entistä enemmän hauskanpitoa katsojalle.
“Ja sit me haluttais, et tää olis niinku urheilun Ruisrock. Mutta siihen on vähän matkaa vielä”, kommentoi Meri uskollisena Ruisrock -fanina.
MIKÄ TEILLE OLI TÄRKEINTÄ, KUN ALOITTE JÄRJESTÄMÄÄN KISOJA?
“Mietittiin jo ekana vuonna kaikkia pieniä yksityiskohtia tosi tarkkaan, vaikka tehtiin ihan murto-osa budjetilla ja ensikertalaisina”, Aino aloittaa.
“Muistan myös, että ekasta vuodesta lähtien on ollut se ajatus, että tapahtuman täytyy olla urheilijalle laadukas kokemus”, Meri täydentää. Aino komppaa lisäten, että jo ensimmäisenä vuonna urheilijoille oli ruuat ja kaikki vimpan päälle.
“Ehkä jopa ekana vuonna se oli enemmän urheilijalle elämys. Ja se, että Jonne suunnittelee lajit ja että siellä on kutsukisaajat, joiden kanssa pääsee kisaamaan samalle kentälle. Eli se lähti siitä kisakokemuksesta, ja nyt se on laajentunut siihen katsojakokemukseenkin. Ekana vuonnahan meidän katsojaliput makso siis 5 euroa…”, selittää Aino.
Meri lisää vielä, että urheilija on tietenkin aina ollut se ydinasia, koska sitähän porukka tulee katsomaan.
MIKÄ ON OLLUT MIELEENPAINUVIN HETKI VUOSIEN VARRELTA?
Aino aloittaa: “Varmaan se, kun eka vuosi oli saatu purkkiin ja kenttä tyhjäksi. Kyl se oli aika siisti juttu, koska ei me tiedetty sillon vielä mistään mitään, että miten mikäkin tulee sujumaan. Kun kenttä tyhjenty, niin se oli sit niinku tehty. Se oli aika siisti homma. Vaikka joka vuosi on kyllä ollut sellaisia tähtihetkiä, että on vaikea nostaa yhtä tiettyä."
Meri on samoilla linjoilla: “Jep, kyllä mullakin ajatus menee ehkä sinne ekaan vuoteen, kun sillon ei ollu vielä mitään odotuksia, kaikki oli niin auki, että mitenköhän tää nyt menee. Kukaan ei odottanut meiltä mitään, eikä oikeen itekkään tiennyt, miten tää tulee menemään, ja sit se onnistu. Niin sen muistaa kyllä.”
“Ja tietty heti ekan vuoden jälkeen tuli koronat ja muut, jotka muuttivat paljon. Mutta musta tuntuu, että viime vuonna saatiin vähän sitä samaa ekan vuoden fiilistä takasin, että asiat loksahteli jotenkin paikalleen”, Meri jatkaa.
LEMPPARIKISALAJI?
“Joko kivilaji (2020) tai sit viime vuoden Clean Ladder (2022). Se kivilaji oli tosi makee, kun se oli elokuun loppua, auringonlasku ja sairaan siisti fiilis ja siitä on tosi hienoja kuvia myös. Tai sit viime vuonna se Clean Ladder oli mun mielestä erittäin viihdyttävä. Toki myöskin kaikki noi spessupaikat ja noi, mutta niihin liittyy näin järjestäjänä sellasta stressitekijää ja muuta, niin niistä ei osaa ehkä samalla tavalla nauttia siinä hetkessä”, Meri kertoo.
Aino kertoo omien lempilajiensa olevan täysin samat. “Tiesin jo viime vuonna, kun Jonne kertoi lajeista, että okei, toi Clean Ladder tulee olee niin hieno”, hän lisää. Meri jatkaa pohdintaa: “Ja kokonaisuudessaan mun mielestä viime vuoden lajit oli onnistuneimmat tähän asti. Siellä oli monta sellasta lajia, jotka oli katsojan näkökulmasta viihdyttäviä.”
“No ehkä mä nostan sen ekan vuoden jokirantalajin kanssa”, Aino lisää. “Paavol ja takasi. Siin oli kans sellast fiilist…” Meri ja Aino uppoutuvat muistelemaan, mitä kaikkea kyseinen laji sisälsikään. Aino kuvailee: “Se oli se eka laji, mikä starttas ja siel oli ihan hitosti väkeä ja oli saatanan kuuma…” Johon Meri jatkaa: “Ja mä muistan kun se paloauto oli siel toises pääs ja ne palomiehet istu siellä ja oli tullu kattoo lajii, se oli ihan siistii!”
“Joo se oli kyl hieno! Sellanen lajina karmea, mutta varsin mieleenpainuva”, toteaa Aino.
MIKÄ ON OLLUT HAASTAVIN ASIA VUOSIEN VARRELLA?
Aino vastaa heti “Raha ja kannattavuus” johon Meri naurahtaa ja jää miettimään omaa vastaustaan.
“Jos ei saada tehtyä tästä kannattavaa, niin hetken päästä ei oo enää ihmisiä, jotka tätä tekee.”
“Nii, jos ajattelee tollee laajasti, niin raha se varmaan on. Ja missä se raja menee, mitä voi tehdä pelkästään rakkaudesta lajiin? Jos toiminta ei oo kannattavaa, niin siinä kyllä polttaa itsensä jossain vaiheessa loppuun. Jos me halutaan et Turun Tuomiopäivä olis tulevaisuudes joka vuosi, niin jos ei me saada tehtyä tästä kannattavaa, niin hetken päästä ei oo enää ihmisiä, jotka tätä tekee. Et se on se kysymys”, Meri pohtii.
ONKO TAPAHTUMA BISNESTÄ VAI RAKKAUDESTA LAJIIN?
“Ehkä se on lähteny rakkaudest lajiin, ja sit kun ollaan tajuttu, että tällä on kysyntää, niin ollaan ajateltu, että tää vois olla sellanen juttu, mistä vois tehdä myös kannattavaa liiketoimintaa. Mut ei täst nyt mitään miljoonabisnestä ihan lähivuosina oo ainakaan tulossa, haha!”, Meri naurahtaa.
“Tapahtuma on lähtenyt rakkaudesta lajiin -ajatuksesta, mutta sitä ei voi jatkaa loputtomiin. Raha mahdollistaa työnteon.”
Aino jatkaa perään: “Niin, bisnes on mun mielestä huono sana, vaan enemmänkin että tästä saisi päätoimisen työn. Moni ei ymmärrä, että se ei oo vaan parin kuukauden rutistus kesällä, vaan on ollut pakko vähentää palkkatöitä, jotta tätä on pystynyt tekemään.”
“Bisnes kuulostaa musta siltä, et ajetaan Merin kans jollain Tesloilla bleiserit päällä ja otetaan tästä kauheet voitot”, Aino kuvailee ja molemmat nauravat mielikuvalle.
“Niin, ja ei haluais, et käy niin, että meidän pitää lopettaa vaan sen takia, ettei me enää jakseta. Mikä liittyy sit nimenomaan just tähän rahaan”, Meri miettii. “Niimpä, raha mahdollistaa työnteon”, toteaa Aino.
ALETAANKO UUSIA KISOJA SUUNNITTELEMAAN HETI EDELLISTEN PÄÄTYTTYÄ?
Meri haaveilee ideaalitilanteesta, jossa jo edellistä kisaa suunniteltaessa mietittäisiin samalla myös tulevia vuosia, mutta siihen ei ole tällä hetkellä resursseja.
Aino avaa kisan purkua: “Ei siin yleensä oo ollu ku ihan pari viikkoo, sit on lähetty tekee jo jotain päivämääriä sun muita yksittäisiä juttuja. Kyllähän sitä menneen tapahtuman työtä jatkuu jossain määrin marraskuun loppuun asti, ja siinä rinnalla suunnitellaan jo uutta. Ei se tapahtuma järjestäjien osalta pääty siihen, kun se katsojien ja urheilijoiden osalta päättyy.”
Meri kertoo viime syksynä (2022) ensimmäistä kertaa alkaneensa miettimään suurempia linjoja tulevien tapahtumien osalta jo kuukauden kuluttua edellisestä.
MILLAINEN TYÖRYHMÄ TAPAHTUMAN TAUSTALLA ON?
Meri ja Aino ovat päävastuussa tapahtuman järjestämisestä. Nopealla laskeskelulla he toteavat, että keskimäärin yhden ihmisen täysi ympärivuotinen 40h/vko työpanos on jaettu kolmen henkilön kesken - Merin, Ainon ja nykyään myös Marian. “Ollaan palkattu tänä vuonna ensimmäinen ympärivuotinen työntekijä meidän lisäks tekemään mm. somea sekä hoitamaan muita tapahtumanjärjestämiseen liittyviä asioita”, Meri kertoo ylpeänä.
Sen lisäksi Turun Tuomiopäivän taustalla on 13-henkinen motivoitunut ja ammattitaitoinen teamleader-porukka, joka tekee korvaamatonta työtä tapahtuman eteen. “Meidän teamleader-porukka on mahdollistanut tapahtuman kehittymisen - sitä ei voi tarpeeks korostaa, miten tärkee tämä jengi on”, Meri sanoo kiitollisena.
Osalla teamleadereista on enemmän vastuuta itse tapahtumassa ja osalla taas ympäri vuoden. Aino avaa työryhmän tehtäviä: “Teamleader-porukan työnjako on tehty niin, että kaikilla on omat vastuualueet. Vastuualueina ovat tuomarointi, gear, tulos- ja urheilijapalvelut, yleisöpalvelu, livestream, juonto, anniskelualue sekä pystytys ja purku.”
MITKÄ ASIAT TAPAHTUMAN TAKANA OVAT MUUTTUNEET ENITEN VUODESTA 2019?
“Jos vertaa siihen ekaan vuoteen, niin siihen nähden teamleader-porukka on varmaan triplaantunu! Siel on enemmän ihmisiä, joilla on laajempikin vastuu. Ja no katsojamäärä on ollut nyt muutaman vuoden about sama. Mut ekana vuonna oli ehkä jotain 900 ihmistä?”, Meri muistelee.
Aino ja Meri pohtivat yhdessä, että katsojamäärä ei ehkä ole kovin hyvä mittari, ottaen huomioon koronan vaikutukset kaikkeen. Meri kertoo joka vuonna tulleen jokunen uusi kojumyyjä ja laajentumisen tapahtuneen pikkuhiljaa. “Mut ei toi kasvu mitään sika nopeeta oo ollut, vaikka ekaan vuoteen verrattuna onkin iso ero.” Aino lisää vielä tapahtuman olevan ensimmäiseen vuodeen nähden budjetiltaan nelinkertainen, jos ajattelee vain menoja.
Meri kertoo tapahtuman kehityksestä oman työn näkökulmasta: “Viime vuosi oli ensimmäinen, kun me ollaan oikeesti saatu jotain järkevää korvausta myös meidän työstä. Et onhan sekin iso kehitysaskel. Aina ennen työ ollaan vaan tehty sillä ajatuksella, että me joskus tullaan saamaan siitä jotain.” Aino jatkaa: “Jep. Ja kyllä me ollaan aktiivisesti siihen pyrittykin, koska tapahtuma ei kasva, jos ei sen ympärille rakenna työtä.”
“Joo ja se on semmonen iso askel eteenpäin viime vuoden tapahtuman jälkeen, et ollaan palkattu Maria ja meil on Vierumäki Training Weekend, vuokrataan räkkiä ja meillä on muutakin toimintaa tässä ympärillä. Mä pidän sitä kyllä tapahtuman tulevaisuuden kannalta merkittävänä kehitysaskeleena”, Meri kertoo.
“Mut onneks pidettiin päämme ja saatiin Jonne messiin! Mä pidän sitä ainakin yhtenä ratkaisevana tekijänä - eihän meil ois muuten ollut niin suurta uskottavuutta ensimmäisenä vuonna”, pohtii Meri. “Meillä ei olis ollu mitään erilaista muihin kisoihin verrattuna!”, lisää Aino.
Meri ajattelee tämän olevan myös todiste siitä, että jos itsellä on jokin ajatus tai visio, niin siitä kannattaa pitää kiinni - sanoivatpa muut mitä tahansa.
Jonnen kanssa ensimmäiset keskustelut yhteistyöstä käytiin Unbrokenin jatkoilla CrossFit Basementilla. “Juteltiin niitä näitä ja toin ilmi, et ollaan mietitty kisan järjestämistä ja kysyin, olisko hänel kiinnostusta olla jollain tavalla mukana,” Meri muistelee aikaa ennen Tuomiopäivän perustamista. Asiaan palattiin jälkeenpäin ja Jonne päätti lähteä mukaan.
Toinen asia, missä moni erehtyy, on että CrossFit Huntti olisi Turun Tuomiopäivän järjestäjä. Todellisuudessahan Merillä ja Ainolla on Turun Tuomiopäivää varten oma yritys ja CrossFit Huntti toimii vain yhteistyökumppanina.
MITÄ SUURIN OSA EI TIEDÄ TURUN TUOMIOPÄIVÄSTÄ?
“Ennen ku Tuomiopäivä perustettiin, oli selvää, että me tarvittaisiin apua lajien suunnittelussa. Mietittiin, että kysyttäis Jonnelta, jos se lähtis mukaan”, Meri aloittaa. “Kysyttiin mielipidettä tästä muilta, mutta ei saatu hirveesti kannatusta meidän idealle. Moni ajatteli, et oltais voitu hyvin suunnitella lajit itsekin”.
"Jonnen kanssa ensimmäiset keskustelut yhteistyöstä käytiin Unbrokenin jatkoilla"
VIIME VUONNA KISAAMASSA OLI ENSIMMÄISTÄ KERTAA ULKOMAILTA TULEVA URHEILIJA.
MILLAISTA PALAUTETTA SVEITSILÄINEN ADRIAN MUNDWILER ANTOI TAPAHTUMASTA?
“Viime vuoden kisan jälkeen Mundi kehui tapahtuman tunnelmaa poikkeuksellisen hyväksi verrattuna muihin kisoihin ja oli sitä mieltä, että tässä olisi potentiaalia vaikka mihin”, Meri kertoo.
Aino muistaa Adrianin kehuneen myös järjestelyn sujuvuutta, lokaatioita sekä sitä, miltä tapahtumapaikalla näytti.
TULEEKO JOSKUS MASTERS-SARJA?
Turun Tuomiopäivään ei ole tulossa Masters-sarjaa lähitulevaisuudessa. “Jätetään Mastersit muille. Esimerkiksi Hämeenlinnassa järjestetään hieno Linna Masters-kisa”, Meri vastaa.
MITÄ TULEVAISUUS TUO TULLESSAAN?
Meri ja Aino ovat yhtä mieltä tästä: “Enemmän katsojia, enemmän huipputason kisaajia Elite-sarjaan maailmalta, enemmän ihmisiä katsomoon myös lajin ulkopuolelta ja enemmän kaikkea sitä muuta meininkiä lajien ympärille. Lisää festarimeininkiä!”
"Lisää festarimeininkiä!"
